Muistatko enää sitä upeaa tunnetta? Minä muistan, kun yritin vanhempia sisaruksiani matkien lukea kirjaa ja he nauroivat, että kirjani oli väärinpäin kädessä. Kyllä harmitti :)
Sitten se tunne, kun pystyin ottamaan kirjan käteeni ja ei enää tarvinnut pyytää ketään toista lukemaan sitä minulle, vaan osasin tehdä sen aivan itse.
Kaikkien meidän aikuisten tulee tuntea vastuuta siitä, että nuo lukemaan opettelevat saavat kaiken tuen ja innostuksen lähteet, jotta oppiminen ja lukeminen yleensäkin olisi nautinto, eikä tuntuisi millään tavalla "pakkopullalta" tai muutoin epämiellyttävältä suoritukselta.
Näin voimme vaikuttaa lapsen koko loppuelämään, eikä vain opiskeluaikaan, jolloin lukeminen on muutenkin lapsen ja nuoren "työtä".
www.lastensatu.fi sivuston personoiduissa kirjoissa lapsi seikkailee omalla nimellään tarinan sankarina tai sadun prinsessana. Lisäksi tarinassa ovat mukana 2 - 3 ystävää tai sukulaista ja myöskin lapsen kotipaikka ja ikä mainitaan. Eli kaikki lapselle tärkeät ja turvallisuutta tuovat asiat ovat valitussa tarinassa mukana.
Se, että kirjan tarina kertoo lapsesta itsestään, antaa hänelle halun ja innon oppia lukemaan. Kirjat vahvistavat myös lapsen itsetuntoa, koska tarinassa hän tekee vaikka mitä hienoja juttuja.
Kirja on myös oivallinen koulun alkamisen lahjaidea esimerkiksi kummeille, isovanhemmille tai lapsen vanhemmille, jotka voivat kirjan etulehdellä toivottaa "Hauskoja koulupäiviä...".... miten ihana muisto lapselle, varsin ekaluokkalaiselle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti